Tekstit

Vaikean ME:n tietoisuuspäivä tänään

Kuva
8.8 vietetään vaikean ME:n tietoisuuspäivää Sophia Mirtzan syntymäpäivän mukaan.  Häntä pidetään ensimmäisenä, joka sai viralliseksi kuolinsyyksi ME-sairauden vuonna 2005.  https://me-pedia.org/wiki/Sophia_Mirza?fbclid=IwAR0rTPV03eDObFZrcckl8ahvDhTtongukhfq_j6PS7EuXRf12ew0Wgpu5Uw Suomalaisessa terveydenhuollossa ei vielä olla tietoisia, että vaikea-asteiseen ME-sairauteen voi kuolla eikä sitä käytetä Suomessa kuolinsyynä: ”Aikuisillakaan sairaus ei vaikeimmillaankaan johda kuolemaan, mutta  siihen liittyvä, usein hoitamatta jäävä masennustila selittänee sen, että itsemurhakuolleisuus on väsymysoireyhtymäpotilailla moninkertainen muuhun väestöön verrattuna.” Eli Suomessa on tämäkin asia paremmin; vain itsemurha voi vähentää Suomen ME-potilaskantaa Suomalainen terveydenhuolto kaipaa thoudella huolella kansainvälistä ME-konferenssia   https://www.laakarilehti.fi/kalenteri/13166?fbclid=IwAR1uwa-uB69H4lc8JM0GfBCNjiQp_-lwzM86yhTDAzOXnzFsOToPlYbrYo0

Kansainvälinen ME- ja Long COVID -konferenssi lokakuussa 2022

Kuva
TIEDOTE 8.7.2022 Suomen Ortopedisen Manuaalisen Terapian Yhdistys ry Yli 20 asiantuntijaa Suomesta ja ulkomailta jakavat asiantuntemustaan Long COVIDista ja kroonisesta väsymysoireyhtymästä (ME/CFS) Tampereella järjestettävässä konferenssissa  Lokakuussa 2022 järjestettävä kansainvälinen konferenssi ME/CFS ja Long COVID – Hoito ja kuntoutus on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, potilaille ja heidän läheisilleen sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille suunnattu tapahtuma, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa molempien sairauksien uusimmista hoito- ja kuntoutuskäytännöistä.  Suomen Ortopedisen Manuaalisen Terapian Yhdistys ry:n (SOMTY) järjestämä konferenssi pidetään 7.- 8.10.2022 Scandic Rosendahlissa, Tampereella. Tapahtumaan voi osallistua myös etänä.  Konferenssissa tarkastellaan Long COVIDia ja ME/CFS:ää sairauksina ja jaetaan uusinta tietoa niiden hoitoon ja kuntoutukseen liittyen. Luennoilla otetaan huomioon sekä sairastuneita kohtaavien ammattilaisten että potilaiden ja

Puutarha hoitaa

Kuva
Rakensimme peltotontille. Ymmärsin jossain vaiheessa, että jotain pitäisi talon ympärille istuttaa. Anoppi tyrkkäsi mukaani harmaamalvikin juurakoita ja hätäpäissäni tökkäsin ne nurmikon laitaan.  Seuraavana äitienpäivänä muistin peittäneeni ne maahan ja äitini sanoi, että ne jo siellä varmaan on nousseet. Kun näin niiden työntyneen maasta, jotain syttyi minussa.  Kasvit olivat olleet osa lapsuuteni kokemusmaailmaa, mutta nyt lähti tsunami lapasesta. Minulla on ollut vähän harrastuksia, mutta sen sijaan tapoja elää.   Minä aloin hoitaa puutarhaa, mutta pian roolit vaihtuivat. Puutarha on hoitanut minua läpi elämän.  Tänään oli ihonlämpöinen täydellinen keli olla ulkona. Kirjoittelin syksyn koulutusta kuistilla ja hyppelin sähköpyörätuolilla kukasta kukkaan.   Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niin kuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä istuu ikävyys kuin riutuva syksyilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää. Aleksis Kivi Mutta i

Lättykestien jälkimainingit

Kuva
  ME-sairautta konkretisoi ehkä parhaiten kertoa, miten ovat sujuneet 5 vuorokautta 100 km:n päässä potilaskavereitten tapaamis... No nyt en osaa lopettaa lausetta, mutta varmasti tuosta tyngästä ymmärrätte, mitä yritin sanoa.  Just on julkaistu ohje, miten vaikeaa ME:a sairastavia tulee tutkia. Olemme näet jääneet ulos tutkimuksista, koska meitä on "vaikea tavoittaa". Yksi ohje kuului, että kirjalliset ohjeet tulee antaa 9-vuotiaan kielitasolla. Kognitioni ei ole niin huono, kun se on mulla vahvempi, mutta kuten eka lauseesta voi päätellä, lauseenvastikkeet ym vaativat kielikulut on mun kohdalla mennyttä, sillä en selviä enää haastavista kielirakenteista.  Dagen efter lättykestit luulin selviäväni helpolla 3 h keskustelusta siirtoineen kotoa sinne isännän puutarhakatokseen. Olin vain hieman voimaton aamusta.  PEM iskikin vasta toisena päivänä. Olin huippuvoimaton ja makuuasennossa sen päivää.  Kaipasin kokemuspuheenvuoroni kirjoittamisen pariin. Mutta ei pää eikä keho siihen

Kivoja lakeja

Kuva
Opetin lapsilleni pienenä, että poliisi on ihmisen ystävä.  Nyt voisin opettaa samaa lakimiehistä.  Kerroin taannoin, että y hdenvertaisuusvaltuutettu tukee minua uusimmassa taistossani sote kuntayhtymäni kanssa. Nyt sain postia, että h än oli esitellyt asiani vielä yhdenvertaisuusvaltuutetun  vammaispalveluista vastaavalle ylitarkastajalle ja tämä oli nostanut esille lisää lakikohtia kotihoidon palveluiden mukautuspyyntöni tueksi:   Yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaan viranomaisen on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla (1 momentti). Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi 1 momentissa tarkoitetun toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus se

Onnesta juopunut

Kuva
  Tällä viikolla oli yksi 56-vuotisen elämäni TOP10:een menevä hypersuperkyberonnellisin päivä.  Huomaan, että joillekin ihmisille on selviö, että olen onneton pohjimmiltani ja esitän vaan reipasta. Näen heidän tarkkailevan psyykkistä tilaani ja odottavan minun vääjäämättä masentuvan. 5 vuoteen sitä ei ole tapahtunut. Keksin sille vain 2 mahdollista syytä: toimintakykyni menee sietämättömän huonoksi tai perheeni hylkää minut. Onneksi toimintakyvyn vuosia jatkunut eteneminen tuntuu pysähtyneen tähän 85 %:iin ja perhe on pysynyt.    Tyttäreni kertoi lukeneensa, että ihminen on puoli vuotta lottovoiton tai pyörätuoliin joutumisen jälkeen yhtä onneton tai onnellinen kuin oli ennen sitä. Ravisuttava ajatus. Että vaikka raha helpottaa elämää, ei se onnellisuutta välttämättä lisää eikä onnetonta oloa vähennä. Että jos kykenet sopeutumaan ja asiat ovat muutoin hyvin, pyörätuoli ei vie tyytyväisyyttä elämään. Esimerkiksi loukkaantuneelle pyörätuoli on myös varmasti erilainen kokemus kuin ME-pot

Makuujoukkojen lettukestit

Kuva
Vertaistuki on niin paljon enemmän kuin osasin ajatella liittyessäni 5 vuotta sitten Facebookin vertaistukiryhmiimme.  En olisi uskonut, miten läheisiä ystävyyksiä voi kehittyä koskaan ihmisiä tapaamatta vain viestien ja ääniviestien keinoin.  Vuosia ideoin, että pitäisi perustaa sairaanhoitopiirimme oma vertaistukiryhmä paikalliskokemusten vaihtoon. Kun opin muodostamaan ryhmiä Whatsappissa, kokosin ryhmän reilu puoli vuotta sitten. Nimesimme itsemme Makuujoukoiksi. Ryhmän aiheiksi kehkeytyi sitten ME:n ohella taivas, maa ja kaikki niiden välillä.  Yksi meistä kutsui sitten muut puolisoineen grilli- ja lettukesteille yliopistosairaalamme kupeeseen. Tämä oli 3. kertani tavata potilastovereita kasvokkain. 4 vuotta sitten kävin muka kaverina perustamassa vertaistukiryhmää, mutta se oli kivulias virhe ilman pyörätuolia ja jäi siihen.  Opin taas paljon lisää ME:sta tavatessani eriasteisesti ja eri tavoin ME:n vammauttamia vertaisia. Jänskää oli todeta ainutlaatuinen side välillämme, tuntui