116 Elämäni kesä, kesä 2024

Missäpä olen luurannut, kun edellinen päivitys on toukokuulta? No puutarhassa tietenkin. 

Keväällä päätin viettää Elämäni Kesän. Kesä alkoi pian vapun jälkeen. Kesäkukat sai istuttaa huoletta pian toukokuun puolenvälin jälkeen ulos. Tänä kesänä syntyi hellepäivien ennätys. Nyt syyskuun alussa lämmintä pukkaa yli 20 asteen verran edelleen jostain idästä ja hellepäivät lähentelevät 70 päivää!

Eräänä kesänä iltapäivälehti kysyi heinäkuussa: eikö kesä tulekaan tänä vuonna? Nyt voisi kysyä: eikö syksy tulekaan tänä vuonna?

Eka kuvassa hiehojen juottoastia keväällä ja toisessa kuvassa, mitä sille kesän kuluessa tapahtuikaan.

En voinut aavistaa, millainen muut kukat peittoava hirviödaalia (yllä) yhdestä juurakosta kasvaisi. Jatkoon, mutta ensi vuonna ylhäiseen yksinäisyyteen ihan keskenään.  

Kevään aloittivat happaman maan Haaga-rodo ja sorbettimainen Rosy Lights-atsalea (alla). Olivat minulle aivan uusia tuttavia, ihastuin ja toivon, että menevät ensi talvesta kuten kaikki muutkin. Talvisuojaa niskaan niille, jotka sitä tarvitsevat. 

Puutarhaan tuli tänä vuonna ruusutarha, yllä Jens Munk. Valitsin monta kanadalaista, koska ne kukkivat pitkälle syksyyn. Moni kanadalainen ruusu on saanut nimensä tutkimusmatkailijoiden mukaan, pihassa seikkailevat myös William Baffin ja John Davis. Onneksi kaikki uudet ruusut kukkivat edes maan tasalla tänä kesänä niin, että näin niiden kasvot. 

Ryhmään piti tulla vain punaisen ja sinisen sävyjä, mutta ihastuin pariin keltaiseen eivätkä ne riko silmääni. Kanadalainen Morden Sunrise on ihanan persikkainen (yllä).

Suuresti suunniteltujen istutusten ohella myös siemenseoksia viskeltiin missä oli paljasta multaa. Mm. niittykukkaseos Friendly Flowers (yllä). Se meneekin yllättäen jatkoon ja ensi kesänä pikkupensasangervojen alueelle. 

Pink Shades -pinkit kukat seoksesta löytyi uusi ihastus. Violetti kirjosalvia (alla). Se menee hyvin yksiin tilaajalahjana tulleen keltaisen liljan kanssa. 

Ensi kesäksi olen kovasti pohtinut, mitkä minulle tähän asti vieraat kesäkukat menevät jatkoon. Kriteerinä on mm. se, että vähällä vaivalla ja taitamattomalla hoidolla pitää vaan kukoistaa. Yksi sellainen on tämä pinkki rautayrtti (yllä). Pelästyin, kun se kävi ihan kaljuna, mutta se vaan lepäsi ennen uutta kukoistusta. 

Suuri ihastus on myös Välimeren bougainvillea eli ihmeköynnös (yllä). Sen alla miljoonakello on kompannut koko kesän. Ne menevät yhdessä autotalliin talvehtimaan ja toivottavasti jatkavat ensi kesänä. 

Elena-ruusuliljat olivat näyttäviä ja menivät hyvin yksiin ruusujen kanssa (alla). 

 

Gladiolukset (alla) kuuluivat esikasvatettaviin, jotta ehtivät kukkia. Valitettavasti violetit ihastukset menehtyivät pitkin matkaa, mutta nämä kukoistivat. 

Ensi kesänä en halua kokea enää tätä: kuva 1 ja kuva 2 alla. Eli miltä miljoonakelloamppeli näyttää saavuttuaan puutarhalta ja miltä oltuaan hoidossani 3 kuukautta. Ostan vain yksittäisiä kesäkukkia. 

Tämä oli myös ensimmäinen kärhökesäni. En saanut haluamiani enkä tähän kuvassa ihastunut, mutta yleensä kasveihin livenä ihastuu ja niinhän tässäkin kävi. 

Missä luuraa ME? Aina mukana menossa mutta taka-alalla, kun osaan pysyä rasitusikkunassa eli en ylirasita itseäni. Sain myös keväällä lääkkeen, joka lisäsi millin toimintakykyäni. Lähdin usein ulos sähkärillä jo klo 04.30 pikaiselle, mutta huomasinkin sitten 3 tuntia vierähtäneen. Istuin istutusalustan äärellä ja kudoin uusia metkuja mielessäni. 

Vuosi sitten kypsymiseni ME-problematiikkaan on siis johtanut pysyvään omaan pieneen elämään ja aiempaan intohimoon palaamiseen. ME ei ole mihinkään muuttunut, mutta minä olen. Ja pitkäänhän tämä uusi elämäni on jo tuntunut ihan tavalliselta.  

Kun se syksy jossain vaiheessa väkisinkin kuitenkin tulee, niin mitäpä siitä. Jalka on jo puoliksi ensi keväässä, alla kevätkaihonkukka.