109 VIIKON YKSINOLOON VARAUTUMINEN

 

Kuulin, että tuttavamme on lähdössä ulkomaille ja on kaivannut matkaseuraa.

Sanoin isännälle, että nyt.

Asia oli puheena jo viime kesänä, mutta silloin ei oltu henkisesti valmiita. 

Tänä kesänä hän lähtee Reikkaan.

 

Minulle se merkitsee 2 isoa asiaa.

 

Vaikka henkilökohtainen avustajani on luvannut olla töissä lähes kaikkina isännän reissupäivinä, realismi on, että jos hän ei pääse töihin, sijaista ei ruukkaa järjestyä, joten minun on viiisainta varautua 6 päivän yksin selviytymiseen. Todennäköisesti näin huonoa tuuria ei ole, mutta vaikea-asteinen ME-potilas ei voi tuudittautua hyvään onneen, vaan hätävarjelun liioittelu on totisinta totta, koska muuten lopulta kissat tulevat ja syövät, mitä on jäljellä.

Yksin ollessani joudun vääjäämättä tekemään enemmän kuin mihin rasitusikkunani rajat antavat myöten.

Se tarkoittaa, että lämmitettävää valmisruokaa täytyy olla sänkyni vieressä olevassa jääkaappipakastimessa noiden päivien verran. Huoneeseeni pitää koota iso astia- ja aterinvarasto.

Lika-astiat kokoan normaalisti kestokassiin, jonka avustaja vie pois, mutta kokemuksesta tiedän, että ne, etenkin lihaa sisältäneet lautaset, alkavat nopeasti haista, mutta astiakestokasseja en pysty kuljettamaan. Pitänee likaiset lautaset viedä pois haisemasta vessareissuilla ja jättää muu laatikoihin sängyn alle odottamaan vahvoja käsivarsia. Pilaantuvan ruoan haju houkuttelee paikalle myös kissoja.

Juomista on tilattava pulloina, koska vesi alkaa maistua pahalta 2 päivän jälkeen.

Puhelin pitäisi muistaa ottaa mukaan aina sängystä poistuessani. On kesäaika, joten minähän en malta pysyä poissa ulkoa, mutta en uskallaudu laatoitusten ulkopuolelle, sillä niin monta kertaa sähkärin pikkupyörät ovat juuttuneet nurmikon epätasaisuuksin ja laatoitusten reunoilla pudonneet liukuvien reunakivien väliin ja siinä sitä sitten ollaan itikoiden ja kissojen armoilla. Ulos täytyy varata oma ruoka- ja juomavarasto pilttiä, smoothieita ja juomapulloja.

Peseytymään en uskalla mennä, koska kylpyhuoneessamme ei mahdu sähköpyörätuolilla kääntymään, vaan joudun sieltä peruuttamaan kapeaa väylää, joten jos siihen jumiudun ilman puhelinta, lopulta tulevat kissat ja syövät. Sitä paitsi, kun hiuksia ei pysty päivittäin pesemään, ne eivät likaannu aiempaan tahtiin ja 6 päivässä kipuraja vasta alkaa ylittyä.   

On monia muitakin varautumisia, jotka olen vuosien myötä älynnyt. Palovaroitin alkoi kerran vähän väliä piipahtaa yksin ollessani patterin loppumista ja olin ihan avuton. Eli palovaroittimet täytyy sulkea ja ainoa toimiva pitää olla minun korkeustasollani eli pöydällä. Ukkosen varalta pitää kaikki turhat johdot ottaa seinästä, hanat sulkea ja avata reitti veden sulkuventtiilille.  

Ehkä kysyn neuvoa vammaispalveluista, miten toimia, jos jään silloin ilman avustajaa. Soitanko apua viimeisessä hädässä kotihoidosta?

Ennen lähtöä isännän pitää hieroa niskani ja hartiani, ettei reissun aikana iske päänsärky, johon ei tehoa Burana vaan ainoastaan hieronta.

 

Toinen vääjäämättä kohdattava asia on paljon isompi kuin haisevat lautaset ja väijyvät kissat. Se on oman riippuvuuteni kohtaaminen. Niin kauan kuin minulla on elämäntoveri, pystyn elämään näin normaalia, laadukasta ja huoletonta elämää vaikeavammaisenakin. Jos jään yksin, kukaan ei välitä minusta enää aidosti, vain virkavelvollisuudesta ja rahasta. Siinä on elämänlaadun levyinen ero. Siksi olisi viisainta pitää isäntä perunakuopassa tai selkäni takana sängyssä ja irrottaa hänen päänsä päältä tuo raksuttava seinäkello, ettei se putoa hänen päähänsä. Sen sijaan luotan Finnairin sinivalkoisiin siipiin, vaikka isäntä itsekään ei ymmärrä, miten lentokoneet pysyvät ilmassa, ja meriretken laivaan. Elämä on monta kertaa pettänyt ja silti se vaan jatkuu uusissa muodoissaan.  

 

Tulin myös ajatelleeksi, kun kavioliitossa toisiamme 37 vuotta potkiskeltuamme hiukka harvemmin kokee sellaista rakkauden tunnetta kuin kakskymmenkesäisenä, että tämä toisen matkaan toimittaminen se lienee sitä ihtiään. Kun helpompihan se minulle olisi, jos hän olii täällä likatiskikasiani haisemasta kantamassa. 

 

Mutta tuliaispyyntö on jo esitetty – Välimeren oliviaöljyä.

 

P.S. Meillä ei ole kissoja.