109 VIIKON YKSINOLOON VARAUTUMINEN
Kuulin, että tuttavamme on lähdössä ulkomaille ja on
kaivannut matkaseuraa.
Sanoin isännälle, että nyt.
Asia oli puheena jo viime kesänä, mutta silloin ei oltu henkisesti
valmiita.
Tänä kesänä hän lähtee Reikkaan.
Minulle se merkitsee 2 isoa asiaa.
Vaikka henkilökohtainen avustajani on luvannut olla töissä
lähes kaikkina isännän reissupäivinä, realismi on, että jos hän ei pääse
töihin, sijaista ei ruukkaa järjestyä, joten minun on viiisainta varautua 6
päivän yksin selviytymiseen. Todennäköisesti näin huonoa tuuria ei ole, mutta vaikea-asteinen
ME-potilas ei voi tuudittautua hyvään onneen, vaan hätävarjelun liioittelu on
totisinta totta, koska muuten lopulta kissat tulevat ja syövät, mitä on
jäljellä.
Yksin ollessani joudun vääjäämättä tekemään enemmän kuin mihin
rasitusikkunani rajat antavat myöten.
Se tarkoittaa, että lämmitettävää valmisruokaa täytyy olla sänkyni
vieressä olevassa jääkaappipakastimessa noiden päivien verran. Huoneeseeni
pitää koota iso astia- ja aterinvarasto.
Lika-astiat kokoan normaalisti kestokassiin, jonka avustaja
vie pois, mutta kokemuksesta tiedän, että ne, etenkin lihaa sisältäneet
lautaset, alkavat nopeasti haista, mutta astiakestokasseja en pysty
kuljettamaan. Pitänee likaiset lautaset viedä pois haisemasta vessareissuilla
ja jättää muu laatikoihin sängyn alle odottamaan vahvoja käsivarsia. Pilaantuvan
ruoan haju houkuttelee paikalle myös kissoja.
Juomista on tilattava pulloina, koska vesi alkaa maistua
pahalta 2 päivän jälkeen.
Puhelin pitäisi muistaa ottaa mukaan aina sängystä
poistuessani. On kesäaika, joten minähän en malta pysyä poissa ulkoa, mutta en
uskallaudu laatoitusten ulkopuolelle, sillä niin monta kertaa sähkärin
pikkupyörät ovat juuttuneet nurmikon epätasaisuuksin ja laatoitusten reunoilla
pudonneet liukuvien reunakivien väliin ja siinä sitä sitten ollaan itikoiden ja
kissojen armoilla. Ulos täytyy varata oma ruoka- ja juomavarasto pilttiä, smoothieita
ja juomapulloja.
Peseytymään en uskalla mennä, koska kylpyhuoneessamme ei mahdu
sähköpyörätuolilla kääntymään, vaan joudun sieltä peruuttamaan kapeaa väylää, joten
jos siihen jumiudun ilman puhelinta, lopulta tulevat kissat ja syövät. Sitä paitsi,
kun hiuksia ei pysty päivittäin pesemään, ne eivät likaannu aiempaan tahtiin ja
6 päivässä kipuraja vasta alkaa ylittyä.
On monia muitakin varautumisia, jotka olen vuosien myötä
älynnyt. Palovaroitin alkoi kerran vähän väliä piipahtaa yksin ollessani patterin
loppumista ja olin ihan avuton. Eli palovaroittimet täytyy sulkea ja ainoa
toimiva pitää olla minun korkeustasollani eli pöydällä. Ukkosen varalta pitää
kaikki turhat johdot ottaa seinästä, hanat sulkea ja avata reitti veden sulkuventtiilille.
Ehkä kysyn neuvoa vammaispalveluista, miten toimia, jos jään
silloin ilman avustajaa. Soitanko apua viimeisessä hädässä kotihoidosta?
Ennen lähtöä isännän pitää hieroa niskani ja hartiani, ettei
reissun aikana iske päänsärky, johon ei tehoa Burana vaan ainoastaan hieronta.
Toinen vääjäämättä kohdattava asia on paljon isompi kuin haisevat lautaset ja väijyvät kissat. Se on oman riippuvuuteni kohtaaminen. Niin kauan kuin minulla on elämäntoveri, pystyn elämään näin normaalia, laadukasta ja huoletonta elämää vaikeavammaisenakin. Jos jään yksin, kukaan ei välitä minusta enää aidosti, vain virkavelvollisuudesta ja rahasta. Siinä on elämänlaadun levyinen ero. Siksi olisi viisainta pitää isäntä perunakuopassa tai selkäni takana sängyssä ja irrottaa hänen päänsä päältä tuo raksuttava seinäkello, ettei se putoa hänen päähänsä. Sen sijaan luotan Finnairin sinivalkoisiin siipiin, vaikka isäntä itsekään ei ymmärrä, miten lentokoneet pysyvät ilmassa, ja meriretken laivaan. Elämä on monta kertaa pettänyt ja silti se vaan jatkuu uusissa muodoissaan.
Mutta tuliaispyyntö on jo esitetty – Välimeren oliviaöljyä.
P.S. Meillä ei ole kissoja.
Kommentit
Lähetä kommentti