104 ME ja yhdenvertaisuuden ongelma

Vein jälleen yhdenvertaisuusvaltuutetun arvioitavaksi yhden saamani hylkäyksen. Työkyvyttömyyseläkkeen. Yhdenvertaisuusvaltuutetun pääasiallinen tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään.

Asiani oli arvioitu asiantuntijoista koostuvassa arviointiryhmässä.

Arvion mukaan (samoin kuin oman arvioni mukaan) tilanteeni on hyvin ongelmallinen perus- ja ihmisoikeuksieni tosiasiallisesti yhdenvertaisen ja syrjimättömän toteutumisen näkökulmasta katsoen sekä inhimillisesti ilmeisen kohtuuton.

Arviointiryhmä oli todennut, että kun huomioidaan terveydentilani ja tosiasiallinen toimintakykyni eli että olen vuodepotilas ja minulla on jatkuva toisen henkilön avun tarve, mikä tilanne on jatkunut jo pitkään ja lisäksi minulle on myönnetty ylin vammaistuki, herää epäilys, että työkyvyttömyyseläkkeeni on tosiasiallisesti evätty diagnoosini eli sairauteni lääketieteellisen luokittelun perusteella eikä jäljellä olevan työkykyni perusteella. Tämä synnyttää olettaman yhdenvertaisuuslain vastaisesta syrjinnästä vammaisuuden perusteella.

Valitettavasti yhdenvertaisuusvaltuutetulla ei kuitenkaan ole toimivaltaa velvoittaa mitään toimijaa toimiin oikeudellisesti sitovasti, joten se ei voi määrätä viranomaisia myöntämään minulle työkyvyttömyyseläkettä.

Voin kuitenkin pyytää vakuutusoikeutta kiinnittämään huomiota yhdenvertaisuuslain 27 §:ään, jonka mukaan tuomioistuimen on sen käsiteltävänä olevassa, tämän lain soveltamista koskevassa asiassa varattava yhdenvertaisuusvaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi siltä osin kuin asia kuuluu valtuutetun toimivaltaan.

Minun myös kannattaa vakavasti harkita asiani saattamista vammaisten henkilöiden oikeuksien komiteaan, joka voi arvioida, rikkooko Suomen valtio YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista kieltäytyessään myöntämästä tilanteessani olevalle vaikeavammaiselle henkilölle työkyvyttömyyseläkettä eli riittävää sosiaaliturvaa.