71 Pikaista paranemista

Vuoteesta kontaktit ihmisiin, jotka eivät tiedä elämäntilannettani, ovat vähäisiä, mutta toisinaan asioita hoitaessa niitä syntyy eikä toinen osapuoli tiedä, että olen viettänyt jo yli 5 vuotta sänkypotilaana. 

Sain kutsun kahville.

Sitä miettii, päästääkö itsensä ja toisen helpolla ja jättää kutsun huomioimatta, mutta tuntuu epäystävälliseltä. Kiittääkö, mutta jättää asian auki ja unohtaa. Esittääkö jonkin tekosyyn.

Koska itselle vuodepotilaana eläminen on jo pitkään ollut uusi normaali, joskus olen sillä kannalla, että tuntuu oikealta kertoa kuin maailman tavallisimpana asiana asiat niin kuin ne ovat. Että olen vuodepotilas, joka ei voi juuri poistua kotoa. Että koronan riskiryhmäläisenä eristyksissä eläminen täällä vaan jatkuu. Että pyörätuolilla ei edes pääsisi paikalle, kun paikka ei ole esteetön. 

Tällaisen vastauksen kohtaaminen on aina kuulijalle vaikeaa. Juuri kukaan ei reagoi luontevasti toteamalla, että ai sulla on tuollainen tilanne, joo ei se sitten näin onnistukaan. 

Avoimuus kaduttaa välittömästi, kun pitkäaikaissairauteen toivotellaan paranemista. Pikaistakin sellaista. Joskus tsemppiä ja jaxuhaleja. Olen saattanut toisen piinalliseen tilanteeseen. 

Kroonisesti sairaiden yleinen kokemus on, että ihmiset eivät oikein tunnu olevan tietoisia, että sairaus voi olla pysyvä olotila. Että kaikki ei ole parannettavissa. Että peräkamareissa tietämättömissä elää kotikuntoisia ihmisiä. 

Sain myös pikaista lohdutusta. Ventovieras ottaa vastuuta tilanteestani. Että kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy. No onhan täällä puolen vuosikymmenen aikana joitain asioita jo hieman järjestelty uuteen uskoon. 

Enkö ollut jo oppinut pitämään suuni kiinni? Ehkä tästä vihdoin opin. Että minun uusi normaali, tämä minun jo ihan tavallinen on huomion ja säälin hakemista. Että pahimmillaan joudun lohduttamaan hämmentynyttä vastapuolta ja vakuuttamaan, että kyllä täällä on jo vuosia pärjätty ja voitte siellä ihan entiseen tapaan jatkaa elämäänne kaikessa rauhassa.  

Olisiko viisain raa'asti välttää kontakteja terveisiin?

Ainakin vaieta omasta elämäntilanteesta? 

Että joojoo tullaan kahville, jos vaan keretään.

En varmaankaan koskaan löydä tähän kysymykseen oikeaa, pysyvää vastausta.