Vieraita vuoden tauon jälkeen

Nähty ilmieläviä ihmisiä. Meillä kävi vieraita.


Pidän riskiryhmäläisenä edelleen niin koronaa, että yli 2 vuoteen ei ole meillä käynyt sisällä vieraita ihan ani harvaa poikkeustilaa lukuun ottamatta.

Nyt on muutamia puutarhakahvitteluja kesälle suunnitelmissa. On kiva, että on muutamia arkunkantajia, joita tiedän näkeväni päiviemme loppuun asti.

Toissapäivänä asetuin ulkoilemaan jo klo 13, että avustaja siivosi huoneeni. Potilastoverin neulomissa säärystimissä ja villasukissa sekä 2 vällyn alla tarkeni hyvin pirteässä 15 asteessa autotallin kuistilla veden lotistessa. Mulla on 3 ulkoilupaikkaa eri puolilla taloa ja yksi tämä katoksen alla oleva sohva, jolla kaikkein paras asento lojuu selkänojaa vasten. Hyvin meni 2 tunnin vierailu klo 19 asti. Paikalla 5 henkilöä, joten puhekuormani oli pieni. Tunnin jälkeen osallistumiseni alkoi hiipua, lähinnä kuuntelin. Kahden tapaamiseen sovin vain 1/2 h aikaa, koska siinä osuuteni on huomattavasti suurempi.

Näin mm ihmisen, jota en koko 5 sairausvuoteeni. Asioita hieman normaalistetaan sille mallille, jolla ne olivat 5 vuotta sitten ennen sairastumistani.

Olen kysellyt perheeltä, onko mussa havaittavissa kroonista mökkihöperyysoireyhtymää, mutta kuulemma ei. Olenkin ihmetellyt, mistä sellainen voisi kehittyä, kun itse asiassa mullahan on nyt paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin töissä ollessa seurata maailmaa ja lähipiirini elämää ja ajatuksia. Ja kontakteja kotona ja viestein ja ääniviestein enemmän kuin koskaan. Kun tein ihmistyötä terveydenhuollon erityistyöntekijänä, vapaa-ajan kotoilin mielellään omissa ajatuksissa omissa oloissa ilman joka tasatunti oven takaa tulevaa uutta ihmistä. Sen oon kyllä tajunnu, että antoi se vuosikymmenten ihmisvirta paljon valmiuksia ja vaistoja ihmisten kohtaamiseen. Siksi kai, kun ihmisiä elämässä riittänyt, en koe kotiin sitovaa sairautta vankilana eivätkä seinät kaadu päälle kuten joku kysynyt. Mutta koenkin nämä tapaamiset testinä esim juuri siitä, miten helppoa on edelleen puhua maailmallisten ihmisten kanssa, jotka elävät toisessa todellisuudessa. Jos en vielä huomaa muutosta, tuskin tulen huomaamaankaan.

Katsoin tuona vierailupäivänä vielä eläinlääkärikandeja niin eipä sit eilen tarvinnut suunnitellakaan aivotyötä. Tuntee jo kokeilemattakin, millä mallilla aivotoiminta on, ettei tule tänään mitään. Ehkä huomenna.

Tänään voisi, jos sään epävakaus sallii, mennä ison kukkapenkin äärelle tunnistamaan perennoita, mitkä menevät jatkoon ja mitkä romoon.



Tänään julkaisimme kansalaisaloitteemme. Sydämellinen kiitos allekirjoituksesta!

Kelan ja eläkevakuutusyhtiöiden noudatettava lakia

kaikkien sairauksien kohdalla sairausperusteisia etuuksia haettaessa


https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/10788?fbclid=IwAR06iqWMTSR1Lb8BlNPNq4w-whf8NXWY9g74NyyJmn0qFwmP4lAABU9jPaE







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Stigmaa kantavan kohtaaminen

RAATOTAUTI ELI MITEN ME/CFS ALKOI

ME pariterapiassa osa 1