4 ME/CFS-POTILAAN VIIMEINEN ATERIA
Puutarha tulee sänkyyn.
ME-potilas tekee monia asioita viimeistä kertaa.
Muutama kuukausi sairastumisen jälkeen valmistin aterian viimeisen kerran. Piti aloittaa varhain aamulla, jotta keitto ehtisi valmiiksi ruoka-aikaan. Istuin lattialla tukien selän vasten keittiön kaappeja ja kuorin perunat ja porkkanat. Tämän jälkeen lepäsin tunnin sohvalla keräten voimia nakkikeitto-operaation raskaimpaan vaiheeseen, kun seisten huuhtelin nopeasti kuoritut perunat ja porkkanat. Tunnin levon jälkeen viipaloin perunat, porkkanat, sipulin ja nakit lattialla taas istuen ja heitin ne kattilaan kiehumaan. Hipsin rentoutumaan sohvalle kuitenkin koko ajan valmiina ryntäämään keittolevyä pienentämään. Kun keitto oli valmis, hädin tuskin pystyin sohvalla istuessani pitelemään syödessäni lautasta koholla. Niin raskas operaatio nakkikeitto oli ollut.
Ison rasituksen jälkeen perhe joutui jopa syöttämään minut. Lapsia järkytti. Silloin mentiin jonkin rajan yli, kun hoitajan ja hoidettavan roolit vaihtuivat. Näitä rajojen ylityksiä oli monta vielä edessä. Olin niin voimaton, etten edes muistanut jälkikäteen kaikkia syöttämisepisodeja, vaan perhe kertoi niistä jälkikäteen.
Tuolloin en tuntenut sairautta vielä niin hyvin, että olisin hoksannut maata lepotauot keittiön lattialla.
Keitosta enemmän voimia veivät kävelymetrit sohvan ja keittiön välillä.
kuvituskuva https://www.mecfs.de/stockphotos/
Kommentit
Lähetä kommentti