9 SALAINEN PUUTARHA

 



Onnellinen lapsuus on salainen puutarha, täynnä katoamatonta kauneutta, aamukastetta, lintujen laulua, kukkien tuoksua, puiden huminaa, valoa ja varjoja. Sylvi Kekkonen

 




Yksi jos toinenkin ME-potilas on saanut kuulla olevansa vain laiska. Kun katselen valokuvia pirttiviljelyksestämme ja näistä kukkivan roudan maista, aivan tyhjälle peltotontille rakennetusta 5 uudisrakennusta ja puutarhasta, joka on tänään lasten, kukkien, perhosten ja lintujen paratiisi, mietin, millaisia sitten ovat ahkerat ihmiset.


Tänään voi todella puhua salaisesta puutarhasta. En itse pääse pyörätuolilla enää puutarhan kapeimmille poluille katsomaan, joten avustaja kuvaa mulle heinäkuun ihmeitä. Keskellä kukkapenkkiä näkyy 5 täysin hoitamattoman vuoden jälkeen horsma korkeimpana komeilevan. Todettiin viime kesänä isännän kanssa, että hirveessä kunnossa piha näiden vuosien jäljiltä. Näemme asian niin, että piha symbolisoi nyt erinomaisesti elämäntilannettamme, että voimavarat eivät riitä talon ulkopuolelle. Eivät kyllä sisäpuolellekaan. Tämähän on tärkeä taito elämässä, olla armollinen, jättää tekemättä se, mihin eivät voimat riitä. Etteivät läheiset uuvu ME-potilaan rinnalla. Eikä toisia voi vaatia toteuttamaan omia pihaunelmiaan, heillä on omat unelmat. Onneksi on valokuvat.





Puutarhan luominen oli elämäni suurimpia rakkauksia. Tänään sitten meni perheessä läpi ehdotukseni, että ensi kesänä juolavehnittyneet kukkapenkit puretaan nurmikoksi. 40-vuotislahjaksi 15 vuotta sitten pyysin valtavan montun täynnä mahdollisuuksia. Ennen nykyistä juolavehnää se oli tulvillaan pioneja, iristä, särkynyttäsydäntä, kurjenpolvia, tädykkeitä, jalopähkämöä, ritarinkannuksia, valkovuokkoa, kaunokuusamaa, suviruusua ja sen läpi kulki polku ja siihen rakennettin 2 köynnostukea. ME:n alussa perhe oli sitä mieltä, että antaa puutarhan vaan olla sellaisenaan, antaa kukkien kukkia, kauniita ovat. He eivät varmaan olleet perillä siitä, että jotain niiden eteen tein taannoin. Nyt kuitenkin sovimme, että pihaan jäävät lähinnä vain puut ja pensaat, jotka eivät vaadi työtä.


Ja jos samaan pihaan muuttanut nuori hevostilallinen saisi päättää, nurmikkokin saisi vapaasti vaan kasvaa hevosten syötäväksi. Minulle sekin kävisi, katsella ikkunan takana 2 metrin päässä laiduntavaa hevosta. Aika aikansa kutakin, on muutoksen aika. Entinen elämä puretaan pois kerros kerrokselta.







Luen menneitä Facebook-postauksia puutarhasta: Olen ihan kännissä. Syreenien tuoksusta. Voisipa tässä tuoksussa elää vuoden läpi. Onneksi puutarha tulee sisään maljakoissa nyt, kun minä en pääse ulos. Ja valokuvissa. 


Puutarhalla ei siksikään ole enää väliä, kun en tunne kestävän ulos siirtymistä enää läheskään päivittäin. Ehkä kuuma ei enää sovi kuten monelle ME-potilaista ei sovi. Mulla ei ole ollut tähän asti ME:lle tyypillistä tykytystä, mutta eilen ihan pitkällään pihasohvassa lepopulssi nousi tasolta 60 yli 90:een ja sen mukana tuli tosi huono olo sydänalaan erityisesti. Hoitosuosituksesta sekin löytyi hyvin kuvattuna PEM-oireen alta. Pitää siis kuunnella, mitä keho yrittää kertoa: kiltisti nyt siis sängyssä jo toista päivää pysyttyäni paha olo alkanut helpottanut.


... Tai ehkäpä, jos alan tällä blogilla elättää itseni työmarkkinatuen sijasta, pestaan puutarhurin. 


Tällaisia puutarhanpurkajaissuunnitelmia meillä oli tammikuussa 2022 juuri ennen kuin Kohtalotar päätti puuttua suunnitelmiin ja pelastaa puutarhani. Koronarokotusvaade tempasi meiltä pois avustajan ja tilalle tuli uusi. Puutarhuri. 



kuvituskuva https://www.mecfs.de/stockphotos/

 


Kevään tullen uusi avustaja alkoi tutkia kasvien kuntoa. 30-vuotislahjaksi 26 vuotta sitten saamani, nyt lahon kirsikkapuun avustaja kaatoi käsin. Symbolin emännän ja huushollin tilalle. Pensasruusut olivat pusikoituneet, mutta niitä raskin vain harventaa, koska 5 pääasiassa sisällä viettämäni kesän jälkeen en suostunut menettämään ruusun kukintaa ja tuoksun huumaa. Sisällä minut olivat pitäneet rajut PEM-oireet, kun en ymmärtänyt aluksi rasituksen ja oireiden syy-seuraus-suhteita, olin keskittynyt opettelemaan elämään ME:n kanssa, minulla ei aluksi ollut sähköpyörätuolia ja sitten, kun sen sain, jouduin vielä taistelemaan rampista ulos. Nyt pihalla laulaa isännän moottorisaha ja ääni hyväilee korviani ääniyliherkkyydestä huolimatta. Nyt puutarha nuorentuu. Alas on leikattu sinikuusama, pensashanhikki, pihlaja-angervo ja hansaruusu, jonka raskin antaa leikata, koska se kukkii jo loppukesästä tämän vuoden versoilla. Ainakin metrin korkeudelle rangan sinikuusaman leikkuusta piti käydä isännän kanssa perheneuvottelu, kun kauneusarvot eivät paina toisen päätöksissä, mutta ei siitä tuulensuojaksikaan ollut. Onneksi pian siitä näki, että se lähti taas kasvamaan tuuheana alhaalta asti. Syreenien leikkuu sen sijaan oli avustajan mukaan niin reipasta, että avustaja pelkäsi, lähteekö ne kokonaan. Kenottavat puiset köynnöstuet on kannettu juhannuskokkoon.   


Käänne on tapahtunut. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

68 Oonan tarina: Lapsi ja nuori aikuinen ME-potilaana

79 ME-paussi

80 ME muuttaa koko elämän